Kambodžassa Ihmisillä ei välttämättä ole kotona sähköä, mutta tv:tä katsellaan kahviloissa. Olen käynyt yhden tv-ohjelman kuvauksissa, koska se on täällä ilmaista viihdettä. Yleisöksi pääsee kuka vaan. Yksi tv-ohjelma kuitenkin painui erityisesti mieleen.

Punaisten khmerien aikana Pol Pot erotti perheenjäsenet toisistaan tarkoituksella. Yli miljoona ihmistä kuoli nälkään, sairauksiin tai joutui hallinnon surmaamaksi. Loput erotettiin toisistaan tarkoituksella. Ihmisiä oli helpompi hallita kun heillä ei ollut yhteistä historiaa. Historia ylipäänsä lakkasi olemasta Punaisten khmerien aikana. Pol Pot lakkautti sairaalat, koulut, taiteen, itseajattelun ja rahan. Hänen kommunistisessa utopiassan kaikki työskentelivät hallinnolle. 

40 vuotta myöhemmin elossa olevat perheenjäsenet edelleen etsivät toisiaan.

Bayon Tv:n “It’s not a dream” kuvataan viikoittain ja spotteja pyörii televisiossa mainoskatkoilla melkein päivittäin. Ylläolevassa videossa näet lyhyen reportaasin ohjelman kuvauksista.

Amerikkaan päätynyt Hong on palannut Kambodžaan etsimään Punaisten khmerien aikana kadonnutta siskoaan Bo:ta. Hän on kuvannut lyhyen spotin, jota on näytetty Bayon Tv:ssä. Hänen maaseudulla asuva siskonsa on nähnyt spotin ja ottanut yhteyttä ohjelman tuotantoon. Tv-ohjelmassa heidän jälleennäkemisensä kuvataan ja esitetään tuhansille katsojille. Käänteenä kuitenkin näytetään valokuva, jota kumpikaan sisko ei ole ennen nähnyt. Siskot eivät tiedä mistä kuva on tullut. Ruudulle ilmestyy siskosten äiti. Kumpikaan ei ole osannut etsiä äitiä, jonka on ajateltu jo menehtyneen. Lopussa molemmat siskot ja äiti tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Ohjelmaan tulee kymmeniä soittoja päivässä ihmisiltä, jotka haluavat löytää kadonneen sisarensa/vanhempansa. Pieni taustatiimi tarkistaa hakemuksia, kuvauksia, nimiä ja käy kuvaamassa spotteja, joita sitten esitetään ohjelman aikana ja mainoskatkoilla. Kun mahdollinen pari on löytynyt, se tarkistetaan toiselta ja tuotetaan toiselle yllätyksenä ohjelman aikana.

Punaisten khmerien vaikutus nykypäivänä

Tämä on täällä arkipäivää. Melkein jokaisen minun ikäisen vanhemmat ovat olleet vielä osa Pol Potin hirmuhallintoa. Joskus unohdan sen itse ja minulle arkipäiväiseltä vaikuttavat asiat saavat ihan uusia käänteitä. Viimeksi olin Limhourin kanssa Mai Thoan luona. Mai tarkoittaa äitiä. Hän on siis meille jonkinasteinen varaäiti. Hän pyysi minua auttamaan häntä hankkimaan hotellisiivoojan töitä. Kysyin Limhourilta, että miksi Mai ei vain kävele kaupungilla. Keskusta on täynnä Khmerin kielisiä työilmoituksia. Limhour katsoi minua kuin idioottia ja sanoi: “Ei Mai osaa lukea. Ei kukaan hänen ikäisensä osaa lukea.”
Tunsin itseni todella tyhmäksi. Mai on ollut 6-vuotias kun Punaiset Khmerit nousivat valtaan. Hän on elänyt lapsuutensa osana Punaisten Khmerien hirmuhallintoa. Hän ei itse puhu asiasta, mutta Linhourin puheista olen ymmärtänyt, että Mai on menettänyt lukutaidon lisäksi monta perheenjäsentä.

Yritin myös esitellä meidän ruokavalioon kokojyväriisiä. Limhour katsoi riisiä ja totesi, että se on Pol Potin riisiä. Sitä on syöty sota-aikana kun ei ollut varaa puhdistaa riisiä valkoiseksi. En ostanut toiste.

Limhourin vanhemmat ovat myös serkkuja. Kysyin Limhourilta, miksi joku naisi serkkunsa. Limhour vastasi, että eivät vanhemmat toisiaan rakkaudesta naineet, vaan Punaiset khmerit parittivat heidät. Punaiset khmerit tarvitsivat uuden regiimin lapsia, joten ihmisiä naitettiin toisilleen niin sanotusti kivääri ohimolla.

Pol Potin vaikutus näkyy muutenkin asenteissa ja suhtautumisessa. Pol Pot suoraansanoen lahtasi Kambodžasta kaiken älyn. Lääkärit, kirjailijat, taiteilijat, muusikot, journalistit. Syitä murhaamiseen oli monia. Mikäli nainen oli liian kaunis, hänet tapettiin. Mikäli henkilöllä oli liian pehmeät kädet, ei hän ollut koskaan tehnyt fyysistä työtä joten hänet tapettiin. Jos jollain oli silmälasit, hänet tapettiin. Kielitaitoiset tapettiin.

Aikaan liittyy myös paljon häpeää pelon lisäksi. Jokainen mummo, pappa, äiti ja isä joka nykypäivänä on hengissä on ollut osa Punaisten khmerien hirmuhallintoa. Heidän hengissäolonsa tarkoittaa sitä, että he ovat näytelleet osansa hyvin ja tehneet niin kuin käsketään. Mahdollisesti ilmiantaneet naapureitansa ja ystäviänsä hallinnolle, joka on myöhemmin lahdannut nämä. Tänäpäivänä hengissä olevat mummot ovat työskennelleet riisipelloilla laulaen kommunistilauluja ja katsoneet poispäin kun viereisellä pellolla murhataan lapsia lapiolla. Koska nämä kauhut elävät edelleen monien unissa ja niitä kerrotaan eteenpäin minun sukupolvelle, ei todellista harppausta Kambodžan kehityksessä ole vielä tapahtunut. Sodan jälkeisestä sukupolvesta puhutaan nollasukupolvena. Kambodžassa tätä ei vielä ole. Limhourin ikäiset elävät edelleen vanhempien peloista ja kauhuista. Ensimmäinen sodasta täysin vapaa sukupolvi, nollasukupolvi syntyy tällä hetkellä. Voimme odottaa Kambodžassa suuria kulttuurimuutoksia tulevan 20 vuoden aikana, kun ensimmäinen sodasta henkisesti vapaa sukupolvi pääsee kokeilemaan omia siipiään.